maanantai 25. kesäkuuta 2012

Froteelippikset

Ompelin veljeksille uudet froteelippikset. Vanhin poika sai vihdoin sinisensä (nyyh). Onneksi se on edes turkoosi, lieventävä asianhaara tälle sinistä kammoavalle ihmiselle.

Keskimmäinen poika oli todella innokas tulemaan kuvaan, kuten aina ;b Hänen sanavarastonsa on vielä kovin rajallinen, joten röyhkeästi päätin itse värin, kun kaveri ei piitannut asiasta tippaakaan.

Mekko


Ompelin mustasta puuvillasta neidille mekon. Vuoritin sen kokonaan mustalla puuvillasekoitteella. Mekko on samanmallinen kuin edellinenkin mekko, aiemmin tekemiäni sirompi ja pidempi. Täytyy nyt käyttää ahkerasti näitä kahta niin näkee onko mallissa vielä hiomista.

Ajattelin tämän kaveriksi värikkäille lierihatuille, kuten kuvissa näkyvä aika tuore eläinkuosinen yksilö. Olen laittanut lierihattuun alaosan ja vuoren mustasta puuvillasta, jotenkin se kompensoi tuota värikkyyttä niin mukavasti.

Huomaan, että olen ihastunut vaatteissa yhä enemmän yksivärisiin, kun on kuitenkin monta lasta puettavana; isommat hakevat vaatteita jo itse, ja jos tarjolla on vain muutamia värejä, kokonaisuus on hillitympi ja edes jollakin asteella yhtenäisyyttä tavoitteleva. Hatuissa voikin sitten irrotella ja väri-ilotella aivan surutta :)

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Pursotinpussi

Pursotinpussit, aina hukassa tai rikki. Ja ei meillä kaupoista mitään kertakäyttöisiä saa... minulla oli kolme annosta valmista keksitaikinaa odottamassa ja olin jo epätoivoissani tarttua siihen niin toivottomaan Muovipussista Kulma Pois -räpistelyyn, kun päähän pälkähti että meillä on nätti kerniliina ikuisuussäilössä kaapissa. Liina mokoma kutistui pesussa eikä ole muutenkaan käytännöllinen meidän sottapyttyperheessä. Olin ajatellut väsätä siitä esimerkiksi lujia kasseja. Siispä ompelin liinanpalasesta toimivan ja helposti pestävän pursotinpussin.

Ensimmäisen version tein yksinkertaiseksi, mutta näistä seuraavista tein kaksinkertaiset; taikina kun irtoaa helpommin kankaan oikealta puolelta - ja (ennen kaikkea) pitäähän noin korea kangas päästä myös näkyvälle puolelle :)

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Lakit


Ompelin eläväpintaisesta puuvillakankaasta sisaruksille lakit. Hurjan ihana ja aurinkoinen kukkakuvio!

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Vauvan lakki

En ole pitkään aikaan (siis ehkä pari viikkoa, onpa ikuisuus ;b) ommellut mitään tästä huippuihanasta, ulkomailta löytämästäni retrokankaasta, joten väsäsin siitä vauvan lakin. Tuo limenvihreä vuori ja sopivanväriset nyörit on niin mukava loppusilaus...

Nämä ovat olleet oikein suosittuja vauvaviemisiä. En ole harmikseni ehtinyt kuvata kaikkia tekemiäni pikku lakkeja. Kuvan neiti ottaa päänympäryksessäkin pikkuveljeään kiinni kovaa kyytiä, ja saanen muutaman viikon sisään ommella molemmille uudet lakit ihan tarpeeseen. Voisihan sen isomman lakin toki kierrättää pienipäisemmälle, mutta jotenkin nyt on kiva tehdä kummallekin omia ja uusia.

Jatkossa jos kokoero säilyy suhteessa samana (neiti 62 cm, planttu 68 cm), saattaa pienempää alkaa tympimään jos aina joutuisi käyttämään sisarusten entisiä vermeitä... paitsi mun on paha sanoa, en voi puhua omasta kokemuksesta kun olen toiseksi vanhin ja niiden uusien saaja siis :b

Lippikset

Tein eri-ikäisille sisaruksille samanlaiset lippikset.

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Nahkalakki

Tämän lakin materiaali on matkannut aikansa jonkun lappilaismiehen yllä rotsin muodossa. Hyvin eläväpintaista, käytössä mukavasti pehmennyttä ja tuoksuvaa nahkaa.

Viime kesäksi ompelin isoveljelle mustasta nahasta lakin, ja se on ollut niin suosittu ettei kaveri ole viime aikoina laittanut päähänsä mitään muuta kotsaa. Tämä konjakinruskea väri sopii keskimmäiselle hirmu hyvin, ja on totta kai täytyy sanoa että lakki on paljon ihanampi luonnossa kuin noissa köpöstyskuvissa ;))

Nahan käsittelyyn ja ompelemiseen pätevät aivan omat lakinsa. Tuon mustan lakin lippaan ompelin tikkauksen, tässä ompelin kaksi lippakappaletta suoraan yhteen ilman taitetta. Samoin mustassa tikkasin kaikki taitteet auki, tässä en tehnyt niitä vaan silitin taitteet tukikankaalla pysymään auki. Silläkin uhalla, että sanonta teroittaa että "missä voi sulaa, siinä nahka palaa". Mukavan rouhea lopputulos, samanhenkinen kuin jossain kengissä.

Minulla olisi ollut nahkalankaa ja -neulojakin, mutta ompelin tämän aivan tavallisilla puuvillalangoilla ja normineuloilla.Vuori on puuvillaa, ja sen voi vetää ulos pestäkseen. Isoveljen lakkia olen puhdistanut päältä pyyhkimällä ja pesemällä puuvillavuoren silloin tällöin käsin.

Varmaan koko höskän voisi pestä marseillesaippuallakin - ainakin nahkaisia laukkujani olen aivan ennakkoluulottomasti pessyt niin ja eläviä ovat yhä :) Täytyy testailla, niin tietää meneekö aivan koppuraksi.

torstai 14. kesäkuuta 2012

Vauvan mekko

Tein ohikulkiessa pikaisen pistäytymisen kirppikselle, jossa pöydät päivittyvät usein. Siellä oli odottamassa ottajaansa kerrassaan suloinen oranssinpunainen pallomekko! Kokomerkintää tässä ei ole, mutta arvelen oman typykkäiseni perusteella että 62-68 välille asettuu. Suomalaisvalmisteinen, Sysmä ja Putiikki tuossa ainakin on präntättynä, mutta muusta tekstistä ei oikein ota selvää. Finngirls? Finnels?

Kirppiksellä tätä hypistellessäni epäilin mallin toimivuutta, mutta onneksi olin kertakaikkisen väärässä; ei nimittäin voisi parempaa ja vilpoisempaa kesämekkoa pikkuneidille olla! Laaja helma on mukavan ilmava ja pääsee "tuulettumaan" vaikka pukee alle bodyn.

Malli oli niin herkullinen (kahdesta kappaleesta), että en malttanut olla piirtämättä kaavaa ja väsäämällä samanmoisen Finlaysonin mustavalkoisesta optisesta omenasta. Kangas on uustuotantoon tullutta, ohuehkoa, joten sopii mainiosti helteisiin (jos ja kun niitä tälle kesälle saadaan).

Vinokantin tein näppärästi kantinkääntäjällä ja käytin huolitteluun peitetikkisaumuria. Tykkään kanttauksista, mutta koska olen armoton säätäjä, välttelen niitä mahdollisuuksien mukaan - se on ainaista purkamista kun harmittaa puoli milliä vinossa olevat ompeleet. Siitäkin huolimatta, vaikka harsisin kantin ensin kiinni. Peitetikkisaumurilla tuli ihan hyvä. Tein tuon niskalenkinkin samoin kuin alkuperäisessä.

Samanlaista komeaa taskua en tehnyt, kun kaveri ei vielä keräile käpyjä (ainakaan itsenäisesti) eikä se olisi edes erottunut - ja ihan oikeasti en olisi ehtinyt kun piti leikkiä kotiäitiä ja leipoa pakastin täyteen ;))

Ps. Isoveli avusti sotamaalauksen tekemisessä. Aika "kiva" huomata että joku on piirtänyt vauvaa tussilla kasvoihin... sattuukohan tuota muilla kuin täällä huldahuolettomalla? :b

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Mekkonen

Viimeistelin kummitytön mekon, helmaa vaille valmiina ollut maaliskuusta asti jolloin sain kankaan. Verhohan tämä tietysti on, helppotyösteistä ja laskeutuvaa sekoitetta, siskolikka jostain löytänyt.

Onneton kolttu tosiaan unehtui tuonne hengariin, ja nyt tuli vastaan kun kankaia perkasin. Käänsin helman ja hurautin sen peitetikkisaumurilla. Pitäähän sille nyt jotain hommaa sille masiinalle keksiä kun on tullut laitettua ;))

Pienellä jännityksellä odotan miten tämä sopii neidille, kun ehdin jo pakata koltun matkaan kokeilematta sitä omalleni.

Lakkivuori

Ompelin aika pompsin tilaustöitä valmiiksi.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Lakkeja

Ompelin tänään nämä kaksi ja muutaman muunkin. Toinen salama oli poissa pelistä enkä saanut säällisiä kuvia, joten toiset jäävät nyt näkemättä. Eläinlakki tuli eräälle pojanklopille ja marimekkokankainen itselleni.

Tein tuosta omastani aiempia syvemmän mallisen, ja jatkoin lippaa vähän taaemmas. Olen tehnyt itselleni hamosen tuosta pirput parputista, joten sain semmoisen mukavan kesäisen arkiyhdistelmän tästä kaksikosta.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Lippikset

Meillä on tuossa takapihalla samanikäiset kaverukset, jotka keräilevät käpyjä, kaivavat kuoppia, härnäävät koiraa, puhaltavat saippuakuplia, kiskovat puuntaimia juurineen maasta ja myös vaarantavat terveytensä monin kekseliäin keinoin.

Yhteisten puuhastelujen lisäksi likkoja yhdistää rakkaus vilolettiin (armoa). Kaikki vähän mainittuun sävyyn vivahtavakin on huokailun arvoista. Valtavan innostuksen aikaansaa esimerkiksi valion 80-luvun jäätelörasian löytyminen ja pari haalean liilaa, auringossa rapistunutta pyykkipoikaa.

Violetti-innostuksen alettua (edellisen värihurmion aiheutti vaaleanpunainen) ompelin tytölle mekon pyöreästä pöytäliinasta. Kaveri selaili kolttuvalikoimaansa ja päätti, että piti olla myös viloletti lakki. Ja molemmille. Ja mielellään heti; "voimma oottaa tässä pöyässä ko sie ompelet", todettiin kahdesta suusta kursailemattomasti.

Samasta liinasta sain sopivan erilaiset. Omalleni tein hieman syvemmän mallin, se on tuo värikkäämpi (onneksi siinä on äitillekin mieleisiä värejä) ja neiti naapuri sai sitten hillitymmän version.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Mekko

Katsastelin kankaitani (lue: verhoja) siinä toivossa, että saisin tehtyä neitokaiselleni hattu ja mekko -yhdistelmiä täksikin kesäksi. Kokeilinkin aiempaa siromman ja malliltaan pidemmän mekon tekemistä. Viittä vaille valmiista mekosta typykkä kuitenkin tuumaa että "hmh, ei ruskea ja musta oo mun värejä".

Helman huolittelin peitetikkisaumurilla, onko se sitten ketjutikki virallisesti. Aikaisemmin olen tehnyt helmaan ompelukoneella kaksitaitteisen päärmeen. Tämä kuitenkin näytti ihan hyvältä ja on ehkä nopeampi tehdä.

Kankaan valmistajasta en tiedä (tekstittömät hulpiot), mutta rukinlapa tuli mieleen tuosta isosta kuviosta. Ai että jos ruskeat kohdat olisivatkin keltaisia...