maanantai 30. maaliskuuta 2015

Lakki ja fööni

Teki mieli pusata jotain keltaista, joten kaivoin Metsolan farkunjämät esille ja hurautin niistä hatun.

Siippa oli löytänyt mulle "uuden" hiustenkuivaajan, tarvitsen sitä maalaushommissa kuivaamaan vastamaalattuja kohtia ettei tule sotkua, kun on muutenkin tuommoista pikkutarkkaa. Edellinen fööni kuoli, kun pojat menivät syöttämään sille nuppineuloja ja menin pahaa aavistamatta käynnistämään rakkineen.

Yksi hyvä asia siinä tuhoamisessa sentään on; vanha oli tummansininen (olen ihan oikeasti näin rajoittunut) ja tämä on pelkkää silmänkarkkia, oranssi!

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Pöksyistä pöksyiksi

Sanovat, ettei keskeneräistä pitäisi näyttää hulluille eikä herroille, mutta tänään mulla jäi vaiheeseen niin mukava testi että en malta olla siitä vouhottamatta. Tilaan aina välillä jakson tuota Burda Style -lehteä, vaatimattomasti ilmaistuna se on ihan mahtava. Joka lehdessä on jotain mihin tulee kokeile tätä -muistilappu kiinnitettyä.

Näiden housujen kaava oli lehdessä 10/2012, nyt arvelin viimein kokeilla sitä. Käytin tähän kahdet kookkaat farkut ja niiden vyötampit ja takataskut sellaisenaan. Huolittelin ensin kaikki kappaleet saumurilla sekä ompelin kappaleet yhteen ompelukoneella. Tikkasin kaikki saumat auki tylsästi harmaalla langalla joka uppoaa molempiin sinisen sävyihin, kun ei ollut erillisiä tikkauslankoja. Jos teen joskus toiset (ehdin jo suunnitella shortseja kesäksi) niin pitää hommata sellaista vähän paksumpaa tikkauslankaa, siitä sais tosi viimeistellyn vaikutelman.

Tein nämä 112-senttiselle pojalle koossa 116, nyt alustavasti kokeiltuna vaikuttavat tosi reilulta koolta.  Tämä mitoitus on väljä, itse tykkään ennemmin kapoisista lahkeista mutta nuo lahkeen kaarevuuden avulla syntyvät laskokset on mukavannäköiset. Lahkeisiin tulee kuminauhaviritykset, niiden kanssa lahkeissa saa olla mun puolesta leveyttäkin. Ja vyötäröhän on istuva, sopii vauhtihirmulle kun ei kyydissä putoa.

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Harmaasta farkusta

Poron sydämiä
Kokeilin taas vähän näitä taskunkohtien hyödyntämistä. Saumasta saa kiinnisilitettävällä tukikankaalla sopivan litteän.

Kelit on olleet oivallisia kuivienlihojen suhteen, joten ne saatiin tänään pakastimeen. Kuulin vasta erään ruokakuvauksia hoitelevan kuvatoimittajan haastattelun, jossa haastattelija pohdiskeli kuinka jotkut ruoat yksinkertaisesti ovat mahdottoman rumia kuvattavaksi, esimerkiksi maksa- ja makaronilaatikko. Sama taitaa päteä näihin lihoihin.. ei nuo kuvat juuri houkuttele mutta näin luonnossa on kyllä ihan vastustamatonta tavaraa.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Keltaista

Tää ois näitten oma kirpputori
Toinen isoista pojistani oli sotkenut hattunsa, ja ilahduin että siinä onkin hyvä tekosyy ommella uusi, mielellään keltainen. Vein kevätsiivouksen jäljiltä kuorman kirpputorille, ja siellähän se sopiva keltainen fleece odotti ison paidan muodossa. 

Rakastan sarjiksia ja sarjisaiheisia vaatteita, joten nyhräsin tuohon eteen mustalla fleecellä batmanlogon. Olen täydellisyydentavoittelija, ja kuva on niin paljon vain sinne päin että saatanpa vielä illan päälle sen ottaa uusiksi :b Paidassa olleessa pesulapussa oli kirjoitusvirhe, pakkohan kielipoliisin oli se laittaa hattuun.

Kenkäkavalkadista otin muistoksi kuvan, messevä värivalikoima. Arkailin vähän noiden käytettyjen popojen viemistä tyrkylle, mutta neljä paria löysi välittömästi uuden kodin, joten toivotaan että joku on tänään kirppiksellä kokenut löytämisen iloa - niin kuin minäkin niin monesti :)

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Muumikankaasta tehtyä

Kaivelin kankaitani ja löysin tällaisen ihanan muumipuuvillan ilmeisen hyvää vuosikertaa.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Maisemalippis

Tein tuommosen vanhan kankaan pikku jämistä hatun. Luonnossa värit hitusen kirkkaammat. Nuo keltaiset linnut ja tuo silta on kivat, mulle nämä paljon yksityiskohtia sisältävät kankaat on ihan heikkous. Tämä on semmonen maisemakangas alun perin, tein sen tyynyliinan silloin joskus:


lauantai 21. maaliskuuta 2015

Harmaata farkkua

Tein toivomuksesta pari harmaata lakkia. Toisessa on kulutuspesu edessä ja takana, mukava viritys mielestäni.

Meille muutti kelkka, tietysti viimeistä huutoa, niin kuin meillä kaikki. No ei nyt ihan, kuvassa taitaa olla 70-luvun Lynx... hyvin sillä puita metsästä raahaa ja lapsia kuljettaa. Avattiin grillikausikin täytetyillä herkkusienillä.

Polttopuiden teko on ajankohtaista, olisi mukava itsekin päästä näillä keleillä koko päiväksi kaatamaan puita. Tämän talon entinen isäntä oli metsuri, ja osa varusteista löytyy vielä varastosta. Koeajoin viime viikolla sen hepun vanhat lumikengät, hyvin niillä tepastelee tuolla  pehmeämmissäkin paikoissa missä on koiven mitan verran lunta ja se eteneminen muuten on melkein mahdotonta.

Ja operaatio pihamökki, se on ihme kyllä lähes järjestyksessä. Todisteeksi kuvantapainen.

Tämä olis näitten iso tyttö ja nämä savikiekot ois lautasia

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Kelta-valkoista

Auringonpimennys

Tein aamunavaukseksi pienen kelta-valkoisen hatun. Olipa jännä tuo auringonpimennys, kuvittelin ettei se taida ilmetä juurikaan kun on päivä pilvessä ja aikamoinen lumimyräkkä, mutta niin vain näkyi: ulkona meni syvän harmaaksi ja kun pimennys lähestyi loppuaan, taivas alkoi muuttua sinisemmäksi ja aurinkokin näyttäytyi. Mystistä.












keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Villinarsissi -puuvillaa

Pilkoin vähän Maija Isolan Marimekolle suunnittelemaa Villinarsissia vuodelta 1972, sillä sain sitä toisenkin verhon verran. Vähän kirkasvärisemmässä oli tahroja, mutta teen siitä niistä huolimatta liivimekon ainakin yhdelle tytölle (enää ei voikaan sanoa toiselle tytöistä, kummaa). Tämä on just mun makuuni, olen vaaleanpunais- ja pinkkihömppä. En ole tajunnut aiemmin katsoa tuota styroxpäätä, on kohta haavoittunut. Nuorimmainen kläppi sitä aina purru :))

Siivottiin vihdoinkin piharakennusta. Kesää kohti mennessä sitä aina innostuu jos saisi kaikki paikat kuntoon. Ihan niin kuin tässä elämässä tulis joskus valmista. Tuohon murjuun ei ensin meinannut sisälle päästä. Tämä on varjopuoli, kun ostaa tilan karvoineen häntineen. Ollaan kyllä osasyyllisiä itekin tähän sotkuun, kaikki kylmän kestävä ja rakentamisen tiellä ollu ryönä tullu vain nakeltua tuonne. Nyt se on melkein tyhjä, jes. Sieltä muuten löytyi ihan oikea asekin, hyi kamala.

Kesällä saan maalata mörskän sävy sävyyn talon kanssa, kunhan siippa ensin auttaa mun viimesyksyisen hirrenkorvaushankkeen paikkailemisessa. Keksin, etten joudu repimään lautoja irti jos vain naputtelen toisen kerroksen puutavaraa ulkoverhouksen päälle. On helpompaa se maalauskin sitten, säästyy raapimiselta.