sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Torppa (akvarelli)

Akvarelli, koko noin 15*17 cm
Elämä on lumien lähdön myötä muuttanut ulos ja juniorilla on ollut omat kotkotuksensa, joten en ole muka selvinnyt tänne intoilemaan askareistani (joita olen onneksi saanut sentään tehdä). Väritin viimein kokonaiseksi tämän kuvan, ihan hiukkaa vaille valmiina ollut jo toista viikkoa. Tykkään tuon torpan osasista, joten kokeilen niitä varmaan johonkin toiseenkin kuvaan, jos sais vähän onnistuneemman värimaailman kuin tässä.


Mun uudenvuodenlupaus itelleni oli ottaa arkikuvia mutta on jäänyt köyhäksi se toteutus. Vielä on tosin vuotta jäljellä, koetan parantaa niin jää vähän muistoja. Me tykätään retkeillä ja tänään olikin niin ihanan kesäinen ja kaunis päivä ettei ole puhettakaan muusta kuin ulkona olemisesta.

Näin alkukesästä taas oikein havahtuu siihen miten kauniissa maisemassa sitä saakaan asua ja elää, keskellä Lappia. Kansallispuistoja ja muut kohteet ihan kivenheiton päässä. Tunturissa pääsi vielä mäenlaskuun mutta uimaranta oli jo kesäkunnossa, siinäkin kävi urheimmat ipanoista räpistelemässä.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Ja lisää nahkaista

Tein sitten samoilla lämpimillä toisenkin nahkaisen lippiksen. Kolmas jäi vaiheeseen, sillä kone ryhtyi harrastamaan jotain ihme kiukuttelua. Luulen, että nuoremmuksen sille syöttämät nuppineulat nyt ovat vain liikaa. Pakko avata koko rakkine että saa selvän.

perjantai 1. toukokuuta 2015

Nahkainen lippis

Ostin parin euron nimelliseen hintaan komean 80-luvun rotsin tenavien lakkeja ajatellen. Nahka oli ominaisuuksiltaan parasta nahkaa mistä olen tähän mennessä mitään tehnyt: ohutta, pehmeää, oikein laadukkaan tuntuista, suorastaan silkkistä. Minulle on äskettäin lahjoitettu mustaakin nahkaa takin ja housujen muodossa, joten lapset saavat valintansa mukaan joko mustan tai ruskean.

Tämä ensimmäinen hattu tuli nuorimmaiselle sällille, mutta kaksivuotiaat tunnetusti viihtyvät niin hyin kuvissa että siskolikka sai olla sijaisena. Kokeilin ensimmäisen kerran napin päällystämistä nahkalla ja sen kiinnityskin onnistui aika hyvin piilopistoin. Tuosta napista tulee mieleen lapsuuskodin silloiset sohvat, joissa oli tuollaiset napit ja me rökäleet niitä aina irroteltiin - ihan saman värisetkin on.

Näin hyvän nahan käpistelyn jälkeen tuli selväksi, että aiemmin tekemieni nahkahattujen materiaali on ollut selkeästi liian paksua tuollaisella tavallisella ompelukoneella ommeltavaksi. Jos nahka on riittävän ohutta, ei tarvita muuta ekstraa kuin nahkaneula ja luistojalka. Joskus olen kuullut että nahkaa kannattaisi ommella kaavapaperin välissä, mutta kyllä minulla tuo muovinen luistojalka hoitaa homman niin hyvin ettei siinä tarvita lisäapuja.