perjantai 30. lokakuuta 2015

Portaikon väliseinä heinäseipäistä

Voi harmi mitä suttukuvia, tarkennus ei pelaa. Pääsin maalaushommiin. Mustaa puolihimmeää Tikkurilan Helmi -kalustemaalia oli kierroksessa. Portaikon suojakaide taikka väliseinä on siipan toteuttama.

Ensin arveltiin että hitsailtaisiin tuohon jotain, mutta portaiden värityksen vuoksi arveltiin yksinkertaistaa hommaa ja laittaa mustaa ja puista. Vähän pelkäsin että lopputulos on liian maalaisromanttista ja joudun kohta jotain pitkäkoipisia ruutumekkopupuja virkkimään koko murjun puolilleen että sopii yhteen, mutta maalattuna se on asiallisen salmiakkinen ja arvattavasti myös mielipiteitä molempiin suuntiin keräävä :b

Tästä kuistin yläkerrasta tulee siipan työhuone, joten luulenpa ettei minulla ole sananvaltaa sitten tämän enempää. Seinään on jo upotettu jotain kaiuttimia ja aikamoinen määrä piuhoja. Meistä kahdesta tuolla kaksilahkeisella on parempi maku näissä hommissa, ja pikkunäppärästä keittiöstämmekin olisi tullut vähemmän toimiva jos sen suunnittelemiseen olisin ängennyt. Luottamustoimet ja harrastukset vaatisivat lukollista säilytystilaa papereille ja hilppeille, joten vähän tässä koetan pähkiä onko mulla mitään tarjottavaa siinä asiassa.

Nyt odotellaan kovasti lunta, ulkona on kylmää ja sisällä tehdään siis yhtä sun toista tämän äitirievun tukkaaharmaannuttavaa jäynää.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Vaateteline heinäseipäistä

Meillä on raksaosastolla tosi mukavat hankkeet menossa, ja siihen tarvitaan seipäitä.. en malta odottaa omaa osuuttani, joten askartelin ylijäävistä seipäistä tuollaisen vaatetelineen roolivaatteita varten. Seipäät ovat kauniita, mutta sellaisenaan vähän turhan maalaisromanttisia meidän simppeliin taloon, joten sipaisin telineen mustaksi - kyllä isäntä varmaan taas mielessään kiittää ja kehuu kun poikkeaa pannuhuoneessa jossa käryää ihan posketon alkydimaali.

Kiinnitin osat toisiinsa ruuveilla ja käytin tuollaista kätevää vempelettä jolla ruuvia varten ensin porataan reikä ja sitten sitä reikää peittämään porataan tappi. Kaikkea ne kiinalaiset keksii. Mulla tulee tästä kapineesta vähän mieleen Muuton Raw -tuoteperhe.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Koru kolikoista

Pylväsporakoneeni on kerännyt pölyä taas hyvän tovin. Olen harmikseni käyttänyt sitä vain satunnaisesti, kun masiinaparalle ei nyt ole pannuhuonetta parempaa paikkaa. Nyt kuitenkin kone pääsi laulamaan, kun väkersin pennin kolikoista tällaisen korun. Musta nuora on vahanauhaa. Tuosta kuvasta ei varmaan erotu kovin tuo idea, mutta välissä on solmuja ja nauhassa on joka solmun välillä eri määrä kolikoita. Olen tehnyt samalla tavalla helmikoruja ja ne on olleet mukavan simppeleitä arkikoruja.

Eskarilaiseni löysi kirppikseltä niin herkullisen näköisiä leluja että vöhnisin ne mielelläni ihan vain koristeeksi nuoremmusten saavuttamattomiin. Miten jollakulla voi kestää nämä leikeissä ja säästyä nuo kaikki pienetkin häppäsvärkit vuosikymmenten ajan, aivan silimänkarkkeja ovat!

tiistai 6. lokakuuta 2015

ISO lyhty pihalle


Uusi hattu pikkuneidille. Mustaa fleeceä, ihan hänen näköisensä.

Tein tuommosen asiallisen kokoisen lyhdyn pihalle. Vähän röyhkeää sanoa että "tein", kun tosipuheessa olin vähän väliä vänkäämässä siipalta apua. Lyhty on kasattu vanhoista ikkunoista. Ajattelin, että se olisi kiva ripustettuna oikein isojen seipäiden varassa, mutta se on turkasen painava ja sopii paremmin kököttämään ihan itsekseen. Lyhdyllä on siis korkeutta reilusti toista metriä. Meillä päin lunta on tavannut olla asialle asti, tämän kapistuksen ei aivan heti luulisi katoavan nietoksiin.

Luulen, että teen vielä lisää lyhtyjä ja kokonaan uudesta puusta, niin kestävät paremmin ja tulee nättejä kun ei tarvitse maalata puolivalmiina niin kuin tätä "kaunotarta".

Nämä on mun semmosia päivän kestäviä raivonpurkamispuhdetöitä, perheeseen on yllättäen asettunut vieras nimeltä uhmaikä ja tautia kantava potilas on jo neljäs yhtäaikainen tapaus, voi uskoa että siinä kyllä vanhemmilla kahvia, salmiakkia ja juoksukenkiä kuluu.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kattokruunu (akvarelli)

Kameravehkeet ovat kokeneet kovia ja salamaosastolla on kuolemantapauksia, joten säällisiä kuvia on minun puutteellisilla taidoilla mahdotonta saada. Tässä kuitenkin malttamattomuuksissani laitan tuoreimman maalauksen. Kuvan kruunu on foliota ja se kimaltelee hauskasti eri kulmista katsottuna ja tuo sellaisen mukavan kolmiulotteisen vivahteen. 

Tämä kattokruunu on ollut kauan mielessä, se juontuu tietenkin mummolastani josta on kyllä lukuisa joukko kuvien aiheita ammennettavana. Oranssi keittiö. Hopeinen kerrostarjotin, jolle huolellisesti asetellen sai mahdutettua ison paketillisen dominokeksejä. Seinän kokoinen hurja öljymaalaus. Vierashuoneen kirjahyllyn hämmentävän ruma tärkätty pitsimaljakko. Huonetuoksut kauniissa puteleissa. Vaaleanpunaiset seinät. Kirjat, joita äiti kielsi lukemasta ja joita mummu tarjoili ahmittavaksi satunnaiseen tekemisen puutteeseen. Turkoosit silkkityynyt. Hämyinen sauna, jossa oli myrkynvihreä lattia ja ikuinen suovantuoksu. Lasiset kahvikupit joita tiskasin käsin. Kukallinen vaaka jonka viisari ei osannut pysähtyä. Oranssit unikot, keltaiset liljat, vaaleanpunaiset pionit ja kaikki ne lukemattomat joille en tiennyt nimeä. Karviaispensaat linnunpelättimineen. Siiliperhe, joka sai juoda kultareunaiselta lautaselta. Lehtikomposti joka näytti riviltä hautoja. Pannuhuoneen jääkylmät rautaportaat ja kellarin ruusupaperoidut hyllyt ja niillä itse tehty mehu.

Kristallikruunu, jonka alituisesta käpälöimisestä mummu ei huomautellut.