keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kolttu ja kalsareita

Kuopukseni on vihdoin kasvanut niin paljon että vaatteet alkavat käydä pieniksi. En pysty nyt muuhun keskittymään niin ompelin sitten joutessani yhden pikku mekon ja parit pöksyt. Ajattelin ensin tehdä leggingsejä mutta sukat lentävät heti veks joten tämä ennestään hyväksi todettu terällinen malli saa jatkaa. Mekko on lyhyehkö, mutta pakko olla sillä täällä on opittu ryömimään. Kohta on ilo juhlistaa sitä että pieni työläs vauvani on pian se taapero joka tyhjentää kaappeja ja syö kaiken mikä lojuu lattioilla tai liikkuu riittävän hitaasti...

tiistai 24. marraskuuta 2015

Froteisia bodyja


 Tein ajankuluksi pari bodya Metsolan oranssi-valkoisesta joustofroteesta.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Raitapaita


Sainpa viimein ne kaivatut neulat tasosaumuriin ja pääsin muuntamaan tuoreita kangasostoksia vaatteiksi. Musta-valkoinen vinoraitatrikoo Metsolasta, siskolikkakin kiitteli laadukkaaksi kun oli itselleen siitä päällepantavaa ehtinyt tehdä.

torstai 19. marraskuuta 2015

Lakki unikkopuuvillasta

Kangasta on ostettuna ja vaatteita on leikattuna vaan ei ilmeisesti kulje kusti siellä eteläisessä päässä eikä kyörää minulle neuloja tasosaumuriin. Tylsillä on turha yrittääkään, ei tule kuin hyppytikkiä.

Purin turhautumista hurauttamalla mini-unikosta tällaisen hatun. Tämä ei ole lempikuosejani, mutta itsekin kohta jukuripäisenä eukkona pidän taustalla olevasta Isolan ajatuksesta, hän kun suunnitteli muiden muassa tämän Unikkonsa kun Armi-täti oli julistanut ettei halua rehuja Marimekon kankaisiin.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Myrkkypullo (akvarelli)

15*17 cm
Pelkäsin että tämä väritys menee pahasti metsään mutta ei, hyvin toimii ja oli ihan sitä haettua. Nyt on monta niin kivaa kuvaa kesken ja uusia mielessä että olisi mukava saada vähintään tunti arkipäivästä nipistettyä maalaamiseen.

tiistai 17. marraskuuta 2015

Pikkukukkaroita

Oon tässä vähän harjoitellu noita kukkaronkehysten kiinnittämistä. Ostin kehykset jo viime vuonna, mutta eka yritys meni munilleen ja heitin homman sikseen (huippuluokan kärsivällisyys). Nyt arvelin nysvätä koulun ja kyläseuran joulumyyjäisiin jotain, ja tein kukkarosta uuden kaavan. Kehyksetkin kiinnittyivät paremmin, kun ensin liimasin ja liiman kuivuttua vasaroin kehyksen sisäpuolelta. Kehyksiä saa kai vähän joka paikasta, nämä ostin kangastukku.comista, josta löytyy ihan kiitettävästi vaihtoehtoja.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Lakki Vaahteramäen Eemeli -puuvillasta

Ompelin tuosta vasta löytämästäni eemelikankaasta hatun. Tähän tuli mukavasti tarinallisuutta, vaikka kuvio onkin vähän haastava asetella niin että kappaverhoksi ommeltu kangas tulisi mahdollisimman isosti hyödynnettyä.

perjantai 13. marraskuuta 2015

Vanerisydän

Alkaa olla joulukorttien kehittelyn aika. Keksin viimevuotiselle kortille tavallaan jatkoa. Värimaailma on mustaa, valkoista ja niiden kaveriksi joko keltaista/oranssia tai punaista. Kuvan ottamista varten tein vanerista kahvallisen sydämen. Kirjoitan valmiiseen kuvaan sitten photarissa toivotukset. Saas nähdä miten tuon roikan taas saa pysymään paikallaan :b

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Isänpäivää!

Ihan ite tein! (ekaluokkalainen)
”Se on sinun syysi”, sanoo äiti. ”Kun aina annat luvan kaikkeen, niin poika on kuin onkin mennyt pilalle”.
”Hän vain pitää eläimistä”, isä selittää. ”Ja niin sitten lähtikin kissan kanssa”. 

”Sinun olisi pitänyt saada hänet innostumaan vaikka tekniikasta. Olisit ostanut hänelle vaikka rakennussarjan tai pölynimurin niin hän olisi touhunnut sen kimpussa”.  

Mutta isä ei ole samaa mieltä: ”kissa on elävä, sen kanssa voi leikkiä ja kuljeskella ulkona, voiko esimerkiksi rakennussarjaa juoksuttaa paperitupon perässä, voiko pölynimuria kuljettaa taluttimessa? Ei hän leluja tarvitse vaan ystävän”. 

”En minä ymmärrä mihin hän semmoista tarvitsee”, sanoo äiti. ”Samanlaisiahan ne ovat, lapset kuin lapset. Kuhkivat itsekseen nurkassa ja tekevät tammenterhoista ukkoja ja eukkoja. Semmoista kun saa katsella, niin tulee mieli hyväksi”. 

”Niin sinusta mutta minusta ei. Kodissa pitää olla sekä kissoja että koiria, ja kavereita iso roikka ja piilosleikkiä ja tyynysotaa. Lakkaavat lapset karkailemasta”. 

”Silloin rupeavat vanhemmat karkaamaan”, sanoo äiti.

Eduard Uspenski:  Fedja-setä, kissa ja koira

lauantai 7. marraskuuta 2015

Valkoinen pöytäliina (ja valkoinen maa)


Hankin tämän puhtaanvalkoisen liinakankaan jo alkuvuonna, mutta vasta nyt sain ommeltua käänteet siihen. Tämä on osoittautunut niin laadukkaaksi että pakko suositella aivan varauksetta, jos joku sattuisi liinaa etsiskelemään tässä juhlakauden kynnyksellä. Kangas pysyy ryhdikkäänä ja sileänä ja tahroista ei tarvitse huolehtia kun liina kestää 90 asteen konepesun. Tätä saa ostaa kangastukku.comista ja metrihinta on 13 euron luokkaa.

Meillä on vihdoin lunta! Eikä vain nimeksi, vaan yön aikana sitä tuli sen verran että pääsee kolaushommiin.

torstai 5. marraskuuta 2015

Kangaslöytöjä ja kolttu

Meillä on täällä pikku pitäjässä vain yksi "oikea" kirpputori ja sitten pari pientä nuhjuista hyväntekeväisyyteen perustuvaa kirppiksenkaltaista. Tuo yksikin riittää oikein hyvin, sillä siellä on hyvää, useinvaihtuvaa tavaraa ja hintatasokin kohtuullinen. Kävin kirppiksellä pikapyörähdyksen ja löysin pari kangasta - myös tuota ihanaa Vaahteramäen Eemeliä, jota olen kuolannut Etsystä.

Vankkaa puuvillaa oleva takkimekko oli kuin valettu minulle, a-linjaisuudestaan huolimatta ei mikään soputeltta vaan melkeinpä siro, oikea herkkupala lumettomaan marraskuuhun.

maanantai 2. marraskuuta 2015

Värimietteitä ja kuvia esille



Sain portaiden värit pähkittyä. Tavoitteena oli mahdollisimman vähän sinisen ja violetin sävyjä, kun niitä ei meillä muutenkaan ole eikä oikein osata pelatakaan niiden kanssa. Muutamia varmistuksia sävyistä joudun vielä liikkeessä tekemään, kun ei yksin tuollaiseen pikku paperinpalaseen ole luottamista. Maalit joutuvat ikävä kyllä odottamaan vielä liikkeessä, sillä viimeistelytyöt ovat tekemättä ja siipalla on muuta työsarkaa.

Noille väreille on ollut joku mielihuvituksella varustettu olento ollut keksimässä nimiä koko elämän kirjolta. Portaisiinkin tulee muiden muassa päiväntasaajaa, tomaattia ja barbieta. Lapseni pläräsi tuota mallistoa ja teki tavatessaan huomioita: ”kuvittele äiti, onni on nahkan värinen”.

Minulla on ollut nyt kahdeksan vuoden ajan joka vuosi näyttely tai useampikin. Tänä vuonna kuvia ei ole vielä ollut missään esillä, mutta huomenna vien otoksen tuoreista maalauksista tuohon keskelle kylää näyteikkunaan, siihen apteekin kulmaan.