tiistai 27. joulukuuta 2016

Hattu sammakkokankaasta

Ostin suloisen vanhan sammakkokankaan. Kuvassa se näkyy melkein koko leveydeltään. Minulla on ollut tätä aiemminkin, ja nämä maisemakankaat ovat niin mieleeni.

Luin Antti Kylliäisen kirjan Paksunahkaisuudesta suurisieluisuuteen - hyveet työssä ja elämässä. Tämä oli melkein kasvatusopas, hyvässä mielessä. Minulle olisi ollut paikallaan lukea tämä jo ainakin kymmenen vuotta sitten, tosin opus julkaistiin vasta 2012. Nyt on monta hyvää kirjaa taas odottamassa. Pinoa on pakko höyhentää suunnitelmallisesti, niin mainioita kirjoja tulee koko ajan vastaan.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Nokkamies (akvarelli)

15*17 cm
Tuherran erään kahteen kertaan aloitetun kuvan kimpussa, ja kun siitä ei tullut vielä mitään, tein välissä tällaisen. Sain ajatuksen Nokkamiehestä päähäni isänpäivän tienoilla, kun olin poissa kotoa ja piti laatia lapsille kuvalliset ohjeet isänpäiväkakun tekemiseen. Ja piirrosvaiheessa tästä maalauksesta tuli idea taas seuraavaan.. en varmaan ikinä ehdi tehdä kaikkia mielessä olevia kuvia, ja se on vain hauska ajatus.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Pitkähihainen mekko

Haeskelin erästä tiettyä kaavaa lehtieni lomasta ja törmäsin parin vuoden takaiseen Burdaan, johon olin merkannut kivan mekkokaavan kokeiltavaksi silloiselle taaperolleni. Tuo keskimmäinen pikkutyttöni on kasvanut jo toistakymmentä senttiä mekon suurimmasta koosta, mutta tälle nuoremmukselle pääsin kokeilemaan tätä sievää kolttua. 

Päälliskangas on aika ohutta puuvillan ja polyesterin yhdistelmää, joten vuoritin mekon kokonaan ohuella puuvillasekoitteella. Selkäpuolen peltinapit laitoin Marimekon kierrätetyistä paidoista. Kaava löytyy englanninkielisestä Burda Style -lehdestä 9/2013. 

Luin Hanna Artmanin ja Liisa Jokisen kirjoittaman kirjan Lannistumattomat, Piilaakson suomalaiset yrittäjätarinat (Wsoy 2016). Ensivaikutelma oli että juluma kun osa jutuista tapahtuu jossain ihan toisessa todellisuudessa, mutta miettiessäni asiaa tarkemmin se johtui siitä että mainittu toimiala ei minulle omakohtaisesti ollut tuttu ja samaistuttava. Kirjassa korostuu kaikkien haastateltujen startup-yrittäjien tarinoissa pohjimmiltaan samat, hyvin yksinkertaiset asiat: intohimon seuraaminen, ajoitus, asenne.. Olen aivan friikkiytynyt näihin yrittäjyyttä, taloutta ja yhteiskuntaa käsitteleviin tuoreisiin kirjoihin. Luen joululomalla niitä ja sarjakuvia.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Marenkikakkua


Laitanpa vasiten tänne päiväkirjaani tämänkin kokeilun. Tein joulujuhliin muutaman marenkikakun, joka on raikas mutta mascarponejuuston ansiosta täyteläinen. Ohje löytyy tuoreimman Yhteishyvä-lehden ruokaliitteestä. Kuvasta ei taida huomata, että pursotin marenkipohjan ja juusto-kermatäytteen jättimäisellä tee-se-itse-säilyketölkistä -tyllalla.

torstai 15. joulukuuta 2016

Oranssia jokapoikaa

Ompelin. Luulin tämän kankaan jo loppuneen mutta vielä löytyi.

Olen alkusyksystä vaihtanut makkarina toimineen työhuoneen sen varsinaiseen tarkoitukseensa. Parisänky siirtyi ylös (ylhäällä on valmiissa osassa pieni tasanne johon se juuri mahtuu) ja nyt tuohon huoneeseen mahtuu jopa kävelemään.

Ihanaa, että tavarat ovat yleensä niillä paikoilla mihin ne jättää. Osaan myös arvostaa sitä pikkuseikkaa, että kaapista löytyy tarviketta jos se on sinne laitettu. Aiemmin esimerkiksi teippi saattoi huveta tuosta vain veijareiden tee-se-itse-pahvista -hankkeisiin. Lapset eivät ole juuri koskaan koskeneet ompelukoneisiin tai puolivalmiisiin juttuihin, mutta kuopukseni on sen verran topakka parivuotias että olen oppinut laittamaan keskeneräiset käpälien ulottumattomiin. Huoneen valaistus ja säilytysratkaisut ovat vaiheessa. Mutta nyt se tila sentään olemassa.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Ompeluja ja lankkuja

Kevät tuo tullessaan niin paljon mukavaa että aika tuntuu ihan matavan nyt. Kulutin aikaa ompelemalla ja puuhastelemalla pikkuväen kanssa.

Lankut olivat jo tänään valmiina, ja irvailinkin näitä sisälle kyörätessä tuolle siipalle josko silti ostaisimme jotain halpislaminaattia, sen verran paljon on näissä höyläämisen jälkeenkin tekemistä. Käsihöylää, kittiä ja tapittamista piisaa, ei siis kovin mukavuudenhaluisen kaverin hommaa. Tämän hetken lankkulattiat vaan ovat niin mukavat ja kauniit että onhan tuo vaivan arvoista. Kuistin, työhuoneen ja kuistin yläosan lattia on sipaistu betoluxilla ja nämäkin lattiat saavat sitä samaa. Värit päätetään lopullisesti sitten lähempänä, mutta paletilla on tuollaiset maltilliset kuten oranssi, keltainen, vihreä ja punainen.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Hattua ja lyhtyä ja lankkua

Puuhasin lyhtyjä joulunajaksi. Tein nämä vähän isommalla astialla kuin aikaisempina vuosina, ovat nelisenkymmentä senttiä korkeita. Pakkanen huitelee kolmessakympissä, joten nämä härpäkkeet kestävät hain hampaat ja karhun kynnet sekä allekirjoittaneen vekarat.

Päätin aloittaa jo ompelut ensi kevättä varten. Saan tappaa kesään asti aikaa omissa touhuissani ja sitten on aika päästää siippa nikkaroimaan yläkerta vih-doin-kin valmiiksi. Sen verran liikettä sitä varten on ollut, että investoimme vanhat lattialankut ja ne ovat höylättävinä, osa valmiinakin. Ne ovat peräisin Ranualaisesta talovanhuksesta ja ovat jonkun ajan takaa.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Yötaivas (akvarelli)

Tein tämän kuvan loppuun vaikka koin sen vallan epäonnistuneeksi. Kuvassa on foliota joka läikehtii eri kulmista kun valo osuu siihen. En osaa pelata tuon sinisen kanssa, ja merkillisintä juuri tuossa sävyssä on että napissa se näyttää violetilta, ennen kuivumista tuolta kuin väri kupissa eli turkoosiin menevältä siniseltä ja kuivana... äh, siltä vistolta maitopurkin siniseltä. Ei kun uutta yritystä kehiin.

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Kangaskasseja muovikassin mallilla

Löysin tämän hauskan pukkikankaan Kontista. Se oli ommeltu kahdeksi verhoksi ja paikoitellen kärsinyt, mutta huonot kohdat asettuivat sopivasti pois leikattaviin kohtiin. Nämä menevät koululaisille kirjasto- ja jumppakasseiksi, tämä koko on kätevä moneen.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Muovilaatikko

Taas tuli yksi muovilaatikko taloon. Kohta saan laittaa pahvilaatikot kokonaan menemään kun nämä on niin kätevän kokoisia, ja lelut ajelevat tällä hetkellä lähinnä pahvilaatikoissa.

Podimme ekaluokkalaiseni kanssa nanosekunnin mittaista ei-ole-mitään-tekemistä -kriisiä ja keksin innostaa tuon tarmokkaan pikkupojan kanssani hieromaan raksalta piipusta vanhan kalkkikuorrutteen pois. Pölinä oli ihan kauhea ja kaikista suojaimista huolimatta aika häiritsevä, mutta onneksi saimme tuon nopeasti valmiiksi.

Mietin, tekisinkö tuon pinnoituksen itse vai jätänkö siipalle. Hän on harjoitellut sokkelin rappausta ja jälki on ollut nättiä. Teen muuriin jonkun maalauksen. Tarkempaa käsitystä siitä ei vielä ole, koska lattioiden värivalinta on vielä auki mutta nyt tuntuu että siihen tulee joku köynnösmäisesti muuria kiertävä kuva, pitkänmallinen ja varsin värikäs, tietenkin.

torstai 24. marraskuuta 2016

Lakanat

Joku viitseliäis oli kyörännyt kylän kirppikselle lakanoita. Olivat isokokoiset ja hyväkuntoiset, ja ennen kaikkea mitä herkullisimman väriset.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Lelulaatikoita

Meillä on aina osa leluista varastossa, koska käytännössä niiden kerääjä on lopulta äiti ja se äiti ei jaksa niihin kompastella ja on lisäksi mukavuudenhaluista sorttia. Lisäksi lelut säilyttävät viehätyksensä ja tuntuvat kuin juuri saaduilta pienen paussin jälkeen. Lapset halusivat ottaa esille "uusia leluja", ja siitä äidistä tuntui että nyt tarvitsisi lisää lelulaatikoitakin. Olin jo aikeissa hankkia niitä tylsiä, kohtuullisen helposti rikkoutuvia mutta sentään pinottavia läpikuultavia muovilaatikoita, kun huomasin kysyä vähän värikylläisempää ja vähän käytettyä oikealta hepulta oikeaan aikaan. Saimme aluksi kolme tällaista Sarviksen valmistamaa hyvänkokoista laatikkoa vuosimallia 1975. Mukavaa, että joukkoon mahtui yksi huikaisevan oranssikin.

Olen ehtinyt liikkua paljon ja lukea hienoja kirjoja. Tänään luin Ville Kormilaisen kirjoittaman ja Kauppakamarin kustantaman Työ, treeni & Elämä, Superpomojen 24 tuntia -opuksen ja minusta tuntui, että olen tehnyt jotain oikein kun en ole vielä hukkunut näihin pikkulapsivuosiin vaan olen onnistunut naperoiden lisäksi vaalimaan ja haaveitani ja harrastuksiani.

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Tietyö (akvarelli)

15*17 cm
Taustan väritys meni vähän huitomiseksi, sillä tein sitä aina vähän kerrallaan muiden askareiden lomassa. Meillä on niin mukavat pakkaskelit että sisälle ei malttaisi ollenkaan. Aurinkokin vielä näkyy ja tekee kaiken vielä paremmaksi.

Olen ryhtynyt ottamaan topakoita askelia kohti työllistymistä eli omaa yritystä. Kuopukseni saa kasvaa vielä tovin, ja minä ehdin opiskella mistä kaikesta olisi suunnilleen oltava kartalla ennen varsinaista toiminnan aloittamista. Olen kahden yrittäjän jälkeläinen, ja olinkin pitkään varma ettei minusta ainakaan yrittäjää tule, mutta niin se vain menee että tunnen tämän olevan ainoa oikea vaihtoehto. Kuten Jansson Vilijonkan suuhun kirjoittaa: päätökset on tehtävä oikeassa mielentilassa.

lauantai 29. lokakuuta 2016

Rahapusseja


Innostuin vähän noista ompeluksista, kuten aina. Poimimme natiaisten kanssa karpaloita. Hommaan olisi pitänyt ryhtyä aiemmin, sillä vähäinenkin lumi haittaa marjojen huomaamista. Karpalot ovat meille kyllä ekstraa ja luksusta kun muissa marjoissa löytyy, joten vähäiseksi jäänyt (ja väistämättä vähäiseksi myös jäävä) saalis ei jaksa surettaa.