torstai 30. kesäkuuta 2016

Jälleen kerran.. lierihattuja

Tämän suutarin lapsilla on totisesti kenkiä tai paremminkin päähänpantavaa. En päässyt eroon ajatuksesta puna-valkoisesta nauhallisesta lierihatusta pikkuiselleni, joten se oli tehtävä pois. Tämä on niin kiva, näyttää oikein ihanalle päässä. Tykkään myös nauhoista jotka ovat samasta kankaasta, ovat tarpeelliset tuon touhukkaan örkin kanssa.

Viimeistelin jo edelliskesänä saadun ajatukseni, mustat lierihatut övereillä keinorehuilla. Kukat olivat lievästi sanoen reilumpaa kaliiberia kuin mitä alun perin tuumailin, mutta kotikuntamme kaupat joista muovikukkia voisi löytää, lasketaan yhden käden sormilla joten näillä mennään. Hattu on hassunhauska päässä ja se sopii hyvin hulmuhelmaisen mekon täydennykseksi.

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Lierihattuja retrokankaista


Säpäsin tuossa joutessani perheen naisihmisille lierihatut. Tämä värikäs punakeltainen on näytellyt ennen maailmassa Finlaysonin valmistamaa liinaa, ja on ilmeisesti iskemätön, väritkin kokonaan haalistumattomat. Vihreäsävyinen on Tampellan puuvillakangasta, se oli tarkoitus käyttää verhona vaan siihen joku veijareista ehti jo koeajamaan saksiaan niin jäljittelemättömän tökerön näköisesti ettei se mennyt läpi edes kaltaiselleni huldahuolettomalle ja kangas päätyi ompeluun.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Hattu pikkuiselle


Tein pikkuiselle hatun mustapohjaisesta pallokankaasta. Kangas on Eurokankaasta ja epäilin sen laatua ja värienpitävyyttä vähän ostohetkellä, mutta minulla on ollut muitakin kankaita samalta valmistajalta ja värit pysyivät hyvin pesussa ja kangas silisi hyvin, joten kuvitelmat osoittautuivat turhiksi.

Viikonvaihteet ovat hyvää aikaa päiväretkille perheen kanssa. Kävimme eilen Kumputunturilla (581 m mpy), joka sijaitsee Kittilän ja Sodankylän välisessä erämaassa. Edellisestä käynnistä on yli kymmenen vuotta ja olimme menneet juuri kihloihin, ja silloin en olisi osannut kuvitellakaan että joskus mukana olisi seitsemän omaa lasta joista kaksi rinkoissa ja viisi urheaa tarmonpesää omilla pikku kintuillaan.

Tämä on vaikuttava paikka, tunturin päältä näkee joka ilmansuuntaan ja erottaa vesistöjä ja tunturijonoja kuruineen. Kallioperässä on kvartsi-iskoksia ja jotkut kivet ovat jo päältä katsoen niin ametistin violetteja että jopa kaltaisellani kettutytöllä tekisi mieli vähän moukaroida nähdäkseen mitä ovat syöneet. Tunturin päällä on kolme rakennusta, puuvaja, palovartijan majana palvellut autiotupa ja tuollainen joka puolelta lasitettu pieni rakennus. Ainoa, mikä yllätti ja harmitti oli polttokelvottomien roskien suuri määrä. Lieneekö kelkkailijoilla helpointa kyörätä mukanaan niin paljon tavaraa että osa jää surutta levälleen ja vähän vähemmän kauniiksi muistomerkiksi meille jalankulkijoille ja hiihtäjille.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Pandakankaasta

Sain kirjeessä kangaspalan ja toiveen loihtia siitä pikkupojalle hattu. Vuorikangastakin sattui löytymään lähelle samaa sävyä.

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Hattu rusetilla

Loihdin pienelle tytölle toivomuksen mukaisen lippiksen.

Paarustimme taas hyvän päivämatkan Pyhä-Luoston kansallispuistossa. Ilma oli mitä ihanin ja reissu oli hyvin mitoitettu, sillä heti kotiin päästyämme alkoi lämmin mutta runsas kesäsade.

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Lippis sydänkankaasta

Olisin niin mielelläni saattanut loppuun urakan muuttaa ulukohönnit talon kanssa sävy sävyyn mutta ilmojen haltija heittelee vettä, lunta ja seuraavaksi kaiketi vanhoja akkoja. Täytyy kai vain malttaa harrastaa muuta.

Poikkesimme tänään markkinoilla, ja kylällä on muutekin nyt hauska pyörähtää kun elokuvajuhlien vuoksi siellä on niin paljon mielenkiintoisen näköisiä ihmisiä tuomassa väriä meidän tavallisesti niin maltilliselle kylänraitille. Olen kai ihan poskettoman mökittynyt kun pelkkä vilinän katseleminen jo riittää riemuksi :b

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Lierihattu ja ikimetsää

Pyöräytin aamunavaukseksi lierihatun naapurin tytölle.

Haalauduimme sunnuntaiksi metsään. En lakkaa ihastelemasta näiden luonnonsuojelualueiden monimuotoista maisemaa. Kahta nuorinta lukuunottamatta lapset paarustivat tarmokkaasti toistakymmentä kilometriä. Arvelimme hankkiutua ensi tilassa jollekin varaustuvalle yökuntiin.