torstai 21. syyskuuta 2017

Remontti (akvarelli)

n. 15*17 cm
Lempivuodenaikani, ihan käsillä! Pidän näistä pimenevistä illoista, tuulisista päivistä ja mahdollisuudesta vielä marjastaa. Olen saanut muutaman isolta tuntuneen velvollisuuden kunnialla hoidettua alta pois, joten saan olla pari kuukautta melko huoleton.

Raksallakin on tapahtunut; lastenhuoneiden seiniä on maalattu. Koetan pähkiä jonkun mahdollisimman pieneen tilaan menevän sänkyratkaisun, sellaisen joka myös palvelisi mahdollisimman pitkään. Siinäpä keksittävää kerrakseen.

maanantai 28. elokuuta 2017

Syksyn makua

Kävin viimeöisen pakkasen hoputtamana jälkikasvun kanssa noukkimassa vähän mustikoita ja löysimme metsän reunasta myös hiukan vaaraimia kiisselitarpeiksi. Mustikoita on ainakin näillä korkeuksilla melko hintsusti, mutta onneksi hillaa oli senkin edestä. Mietin, lähtisinkö käymään reissun etelämpänä tuon mustikan perässä, mutta jää nähtäväksi. Voihan sitä ostaakin.

Aloitin uuden kuvan.

lauantai 26. elokuuta 2017

Pipo

Tein pikkupojalleni aamulla pipon, ihan tavallisesta collegekankaasta. Materiaali toimi ihan hyvin ja oli älyttömän söpö hänellä, tai no tietysti toisinpäin; hän on mussukka myös pipollisena.

maanantai 21. elokuuta 2017

Samettilippis

Ompelin vaaleanruskeasta vakosametista päähänpantavaa. Laitoin toiveen mukaisesti taakse ponnarille tilan.

Viimekeväinen kuvitus tuli taas vastaan, kun kansalaisopiston kurssivihko tipahti postilaatikkoon.

lauantai 19. elokuuta 2017

Arkimekko

Tein pikkuneidille mekon. Näitä on ilo tehdä, kun on hyvät laitteet eikä tarvitse värkätä.

Kävimme viimeisen visiitin hillassa, sillä nyt on jo paljon huonoa seassa ja kaikki omat tiedossa olevat paikat on koluttu. Ja onhan tuota nyt ennätyspaljon poimittukin, riittävät hyvin kevääseen asti.

torstai 17. elokuuta 2017

Pipoja

Syksy alkaa olla käsillä. Aloitin pipojen tekemisen, tämä pinkki ei väreistä ykkössuosikkini ole mutta sain lahjoituksena ison kasan trikoita ja pinkkiä oli eniten, joten sillä oli hyvä verestää muistia ja tehdä koekappale.

lauantai 12. elokuuta 2017

Uutta, vanhaa lattiaa

Taas marjassa, tällä kertaa ihan yksin. Kävelin vähän hitaammin ja menin vaikeampiin paikkoihin kuin lasten kanssa pääsisi, keli oli kohdillaan kun aurinko paistoi ja tuuleskeli. Tällainen alkusyksy olisikin mukava pitää vielä muutamia viikkoja.

Vintin kimpussa on aherrettu. Seinät ja katto on paneloitu höylätyllä laudalla, ja niissä on käytetty myös oman metsän puuta. Väritys niihin on se valkoinen, vain kantavat rakenteet on maalattu mustiksi että olisi yhtenäinen alakerran kanssa. Lattiaa on tehty nyt pari päivää, ja siitä tulee mieleinen. Lankut ovat satavuotiaita, Torin ilmoituksen avulla tuosta kuvan Ranualaisesta hirsitalosta hankittu.

Lattioihin pitäisi miettiä nyt valmiiksi värit. Sopiva paletti löytyy rappusista, mutta on valinnan vaikeutta. Oranssi, keltainen, punainen ja vihreät ovat ensimmäisinä vaihtoehtoina.

perjantai 11. elokuuta 2017

Hillaa, hillaa, hillaa


Olen ollut onnekas, sillä olen ehtinyt tänäkin syksynä todella paljon marjastaa. Erityisesti hillojen poimimen on mieluista, ja olenkin saanut täytettyä sekä omaa että vanhempieni pakastinta tuolla herkulla.

Nyt yläkerran rakentamisen ollessa vaiheessa en pääse marjastamaan yksin, ja minulla on useimmiten rinkassa kuopukseni, viidentoista kilon kahvakuula. Tavallisimmin otan mukaan kaikki lapseni, ja kun seitsemän vikkeläkinttuista tenavaa levittäytyy jängälle, on heille parasta pukea heijastinliivit päälle kuin marjafirmojen poimijoille ikään.


Olen pitänyt tätä ohuen siivun elämästäni kattavaa päiväkirjaa puolenkymmentä vuotta, ja olen iloinen että olen jaksanut ja pystynyt tehdä paljon kaikkea minua innostavaa kasvavan perheen kanssa, kun on mahtunut sairastamista ja muita vaikeuksiakin ihan reilusti tähän elämään. Siivoilin nyt lasten kuvia blogista, kun kaksosetkin menevät jo kouluun.

Minulla on nyt meneillään kaksi näyttelyä täällä meillä Sodankylän keskustassa, Apteekin taideseinällä ja Ravintola Päivin kammarissa. Sodankylän apteekin Facebook -sivuilla onkin yksi tuoreimmista maalauksistani.


lauantai 22. heinäkuuta 2017

Aurinkolippa


Vihreä on ehdottomasti yksi suosikkiväreistäni. Käväisin eilen Napapiirillä Marimekon myymälässä, ja siellä oli tätä minulle nostalgista Vuokko Eskolin-Nurmesniemen suunnittelemaa Pirput parputia. Teen paljon päähänpantavaa muille, mutta oma nuppini on vähän hankala sillä hiusta on jonkun verran ja sen kanssa tulee kuuma talvellakin noin kymmenessä sekunnissa.

Tein aurinkolipasta vain yhden kokeiluversion, ja tähän toiseen viilasin muutaman pikku muutoksen. Joku lapsista oli käyttänyt harppia projekteihinsa, joten tyylilleni uskollisesti piirsin ulkokaaren suuren lasikulhon avulla. Lippa on kiva kun yksi koko sopii monelle, tämäkin kävi sekä 5- että 9-vuotiaalle tyttärelleni sellaisenaan.