lauantai 29. huhtikuuta 2017

Musta-valkoisesta Piccolosta ja operaatio lato

Minulla on onni saada toimia monen lapsen luottohatuttajana. Tämä tuli garderobiin eräälle pikkupojalle jonka viimekesäinen hattu oli niin pikkuriikkinen että mahtuisi tuskin miehen nyrkin ympärille.


Merkkasimme ladon. Siippa on innokkaana jossain välissä naputellut meistillä alumiiniset lätkät jotka nyt kiinnitettiin. Kevät on pari viikkoa myöhässä, joten ladon pohjien teko viivästyy hieman. Vakaa aikomukseni on kuitenkin pitää kiinni siitä, että tuo tuleva puuliiteri saadaan purettua siirtoa varten ja uudelleen pystytettyä heti kun säiden puolesta on mahdollista.

Ajattelimme laittaa latoon nurmikaton. Ja joku, ei tietenkään allekirjoittanut, aikoo kai kyörätä katolle jokusen kukkasipulinkin.. se vasta olisi metkan näköinen!

torstai 27. huhtikuuta 2017

Kaappi keltaiseksi

Harmittaa tämä kehno kameratilanne ettei saa kunnollisia kuvia, mutta laitanpa silti räpsyn 'uudesta' kaapista.

Meillä on kaksivuotias kuopus, joka on ihan järkyttävän puuhakas - neiti dippasi työpuhelimen ensin kuumassa mustikkakiisselissä ja seuraavana päivänä "pesi" sen kursailematta astianpesuaineella.. tuli lievästi aiheelliseksi miettiä vähän lähempänä katonrajaa sijaitseva säilytyspaikka perheen puhelimille.

Tuo pikkukaappi pyyhetangolla on ollut hiottuna jo pitkään, mutta sille ei ole ollut sopivaa paikkaa joten sitä ei ole maalattukaan. Laitoin ensin valkoisen pohjamaalin, kun muutoin vaalean värin läpi tuppaa kuultamaan oksankohdat ja muut. Keltaisen sävy on edelleen se Tikkurilan Symphony -värijärjestelmän M302.
Tein pikaisesti tuollaisen kansikuvan kyläseuramme tarpeisiin. Kuva on A4-kokoisen arkin levyinen. Pitäisi harjoitella ihmisten (ja kaiken muunkin) piirtämistä, kun niistä tulee aina tuollaisia opossumeja.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Keltainen hattu ja ihanan tavallista


Hajotin tuossa maaliskuun puolella suosikkiobjektiivini joten kuvien ottaminen on ollut vähän nihkeää. Onneksi uudessa puhelimessa on kohtalainen kamera, joten saan edes jonkunlaisia otoksia muistoksi.

Meillä on aikomus ryhtyä viimeinkin rakennushommiin tässä alkukesästä. Mistään uusista hankkeista ei ole kyse, vain keskeneräinen yläkerta on tarkoitus saatella valmiiksi ja sitä myöten nämä väliaikaiset järjestelyt, kuten lapsilauman olkkarissa nukkuminen, loppuu. Samaan syssyyn ajoittuu muutakin uuden alkua noin luottamustointen saralla, joten malttia tarvitsee ainakin allekirjoittanut. Toinenkin puolikas satavuotiaista lattialankuista on viety höylättäviksi ja kenttäsirkkeli on sahannut oman metsän kasvateista kilometritolkulla puutavaraa.

Vielä on täysi talvi ja kelit ovat oikein mukavia, nollan pinnassa ja yöpakkasta. Lunta on tullut jopa lisää. Viime vuonna tähän aikaan piha oli jo niin epätoivoisessa kunnossa että jouduin virittelemään sinne pitkospuut. Olen tullut kai vanhaksi sillä taidan pitää talvesta.


tiistai 18. huhtikuuta 2017

Lierihattuja


Valmistin toiveen mukaisesta kankaasta lierihatun, ja nyt on tämäkin kauniin puna-valkoinen puuvilla melkein kokonaan käytetty. Käytin hulpiotekstit vasiten solmimisnauhoihin.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Oikotie (akvarelli)

n. 15*17 cm
 Väriksi oli tarkoitus laittaa jotain reippaampaa, mutta tämä halusi tulla tällaiseksi maanläheiseksi - minkäs teet.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Keltainen ja sydämellinen = 😍

Pikainen reissu kirppiksellä poiki harvinaisen löydön: keltainen Finlaysonin Onni -puuvilla, Miljoonasydämeksikin nimetty, ja aivan loistokunnossa! Nyt on kesäksi monta ihanuutta odottamassa :)

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Punaisesta ankkakankaasta

Ostin tällaiset Ankkalinnan hahmoja esittävät vanhat verhot pyörähtäessäni pikavisiitin Oululaisella kirpputorilla. Tätä kangasta minulla on ollut joskus myös keltaisella pohjavärillä.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Lierihattu


Tein pyynnöstä tällaisen kesäisen ihanuuden, ja hattu pääseekin heti ensimmäiselle ulkomaan reissulleen, aurinkorannalle paahteelta suojaamaan.

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Maalauksia näytteille

Allekirjoittanut ripustushommissa
"Äiti, mun on nyt niin hankala päättää mikä minusta tullee isona kun siekin teet niin monia kivoja asioita. Nyt tuntuu että haluaisin olla taiteilija ja kirjailija vaikka oon niin pitkään halunnu olla kauppias ja lääkäri". 

Ihana kevättalvi! Meillä on vielä metri lunta. Polttopuuta tehdään tasaista tahtia ja kohta kenttäsirkkeli tulee leikatakseen meille terassilaudat.

Kävin lapseni kanssa virittelemässä kaksi näyttelyä pystyyn. Kaksi, kun kirjaston tilat varataan niin hyvissä ajoin ja kun sain vuoron myös Apteekin taideikkunaan, en muistanut ulkoa sen sattuvan juuri huhtikuulle. Kirjastojärjestelmän muutos tosin sulkee meidän Sompion kirjaston muutamaksi viikoksi joten saan apteekin ansioista silti kokonaisen kuukauden näyttelyaikaa.

Jos räknään oikein, tämä on kymmenes näyttelyni. Lisäksi olen osallistunut kuvataideseuramme yhteisnäyttelyihin. Kuvia on nyt nähtävillä yhteensä 22. Kirjastoon vein valkoisissa muovikehyksissä olevat kuvat ja apteekkiin mattahopeisissa alumiinikehyksissä olevat. Kehykset ovat valmiskehyksiä, mutta paspartuurit olen hankkinyt taidekehystämöstä. Valmisraamit ovat sinällään kelvot, yksinkertaiset ja asiansa ajavat, mutta halpuus paistaa irvistävistä liitoksista ja naarmuista, joita tulee vaikka kuinka pakkaisi visusti. Ja tuon 'tavallisen' lasin heijastavuus vähän häiritsee.

Pidän vielä elokuussa yhden näyttelyn, ja sen jälkeen kehystytän kaiken kehystämössä. Se tietysti nostaa myyntihintaa mutta arvokas kehys on tärkeä, ja tuntuu että se tekee kuvasta teoksen.